Kassajonossa

Tuskin missään tuntee sosiaalisen paineen ja kiireen yhtä kouriintuntuvasti kuin marketin kassalla ostoksiaan kassiin pakatessa. Ostosten rahastus on onnistuttu kehittämään niin tehokkaaksi, että tavallisen asiakkaan pakkauskyky ei mitenkään riitä pysymään siinä tahdissa, millä seuraavien asiakaiden ostokset ovat jo tunkemassa päälle. Joka kerta yritän tolkuttaa itselle, että ei ole minun vikani, etten pysty kassiani nopeammin pakkaamaan. Siitä huolimatta en voi välttyä tunteelta, että olen tämän järjestelmän heikoin lenkki, jonka vuoksi muut joutuvat odottamaan. Olo on kuin Chaplinilla liukuhihnan ääressä elokuvassa Nykyaika.

Kiire ja riittämättömyyden kokemus lienee tehokkuden tavoittelun erottamaton osa. Elokuvassaan Chaplin joutui liukuhihnaltaan mielisairaalaan, eikä ilmiö outo ole tämän päivän henkisemmilläkään liukuhihnoilla. Ehkä jopa päinvastoin, kun aivotyöstä ei pääse eroon edes nukkuessa.

Paitsi työhyvinvointiin, kiire vaikuttaa myös akuutimmin työturvallisuuteen. Esimerkiksi Tuuli Tulosen tuoreessa väitöstutkimuksessa kiirettä pidettiin suurimpana sähkötyöturvallisuusriskinä ja onnettomuuksiin johtavana tekijänä. Turvallisuustyön eturintamassa etenevässä resilienssitutkimuksessa on nostettu esiin tehokkuuden tavoittelun ja perusteellisuuden välisen ristiriidan. Kiireessä tai muuten vaan nopeita tuloksia tavoiteltaessa helposti oiotaan esimerkiksi turvallisuuden varmistamisesta. Tästä saattoi olla kyse myös ilotulitteiden myyntikieltoon johtaneessa tapahtumasarjassa, joka tosin ainakin on päättynyt onnellisesti siltä osin, että myyntikiellot on voitu kumota.

Meidän turvallisuusihmisten jutut tuntuvan aina kääntyvän kovin kielteisiksi, vaikka turvallisuuden pitäisi olla myönteinen asia. Onneksi mm. resilienssitutkimuksen myötä on alettu painottaa myönteisempää näkökulmaa: sen sijaan että puidaan sattuneita onnettomuuksia, pitää katsoa, miten toimivat ihmiset ja organisaatiot joille ei onnettomuuksia satu.

Parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan sanoo suomalainen sananlasku. Eli kun vaara on läsnä, ei kannata hötkyillä – ei vaikka olisi kuinka kiire. Saimme tänä vuonna kymmenkunta joulukorttia. Vain yhdessä niistä toivotettiin rauhallista joulua. Rauhallista uutta ja tulevaa vuotta kuitenkin kaikille – kaikkihan sen tietävät, mitä hätäilemällä syntyy. Vauhtia ja jännitystä toki suon kaikille niitä haluaville ja aina välillä niitä haen itsekin. Mutta vaarallisiin tilanteisiin en soisi kenkään sortuvan.

Tietoja Jouko Heikkilä

tutkija, DI, turvallisuuden ja riskien hallinnan kehittäminen, VTT
Kategoria(t): Turvallisuus ja työhyvinvointi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s