Pysähtymispaikkoja

Tässä ryhmäblogissa meillä on ollut oiva mahdollisuus jakaa pohdintojamme sosiaalisesta mediasta. Asta jatkoi viimeiseksi sosiaalisen median määritelmällä. Jatkan sosiaalisen median pohtimista astumalla hetkeksi käsitemaailman ulkopuolelle, missä sosiaalista mediaa määrittävät mm. tunteet, kokemukset sekä eri lähteistä haalitut tiedot. Tämä puoli sosiaalista mediaa on kullekin käyttäjälle omanlaisensa, mutta sitä tuotetaan myös yhteisesti.

Tutkimuksen tarkoituksiin määritellyn sosiaalisen median rinnalle sosiaalisen median määritelmää voi käydä etsimässä vaikkapa Wikipediasta, josta löytyy muutamia esimerkkejä yleisistä ja erityisistä sosiaalisen median ominaisuuksista. Mekaanisen käsitteenmäärittelyn jälkeen siinä tarkastellaan myös sosiaalista mediaa sen vaikutusten näkökulmasta (otsikon mukaan). Mielenkiintoista on muuten myös vilkaista miten erilainen tai samanlainen englanninkielinen versio määritelmästä on.

Sosiaalinen media on näinä päivinä myös paljon uutisissa: aihetta ovat käsitelleet mm. MTV3:ssa 45 minuuttia ja YLE:n Pressiklubi. Keskusteluteemoina toistuvat usein erilaiset tunnustukset ja avoimuus –  ”Statuspäivitys: potkut tuli”. Tätä karkeanlaista julkisuuskuvaa ajatellen asiaan tarkemmin perehtymättömälle, esimerkiksi yritysjohtajalle ehdotus, että blogi olisi mainio paikka olla avoin, asettuu erikoiseen viitekehykseen.  Tarvitaan riskillä heittäytymistä, huumorintajua tai ehkäpä suotavammin kärsivällisyyttä miettiä miten ja milloin minä olen läsnä sosiaalisessa mediassa.

Monissa organisaatioissa nyt käytävä keskustelu sosiaalisesta mediasta on pysähtymistä tekemään tietoisia valintoja siitä miten, milloin ja missä sosiaalisessa mediassa olemme. Samanlaisia pysähtymisharjoituksia toivoisi joskus myös yksittäisten käyttäjien – niin nuorten kuin aikuistenkin –  tekevän ennen statuspäivityksen näppäilemistä tai kuvan jakamista: online mokasta kun voi tulla pitkäaikainen kiusa. Organisaatioiden sosiaalisen median käyttöä suunniteltaessa on tärkeä muistaa myös se, että usein toiminnan tasolla organisaatiot eivät mene sosiaaliseen mediaan – työntekijät menevät. Tässäkin on pysähtymispaikka, jolle on annettava tilansa.

Äkkiseltään ajatellen sosiaalisen median julkisuuskuva vaatisi ehkäpä kiillotusta ja monipuolisuutta. Tarvitaan myös kokemuksia ja ennenkaikkea kokemusten jakamista erilaisista sosiaalisen median käytöistä ja pelisäännöistä. Ajatusten vaihto tuo uutta ainesta mielikuviimme sosiaalisesta mediasta ja samalla välineitä jäsentää sosiaalisen median mahdollisuuksia uusilla tavoilla ja uusissa ympäristöissä.

Tietoja Suvi Pihkala

Oulun yliopiston Nais- ja sukupuolentutkimus, projektitutkija ja suunnittelija teema-alueilla väkivalta ja sukupuoli sekä verkko-opetus ja sosiaalinen media.
Kategoria(t): Käytännön haasteet Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s