Sopeutuuko julkishallinto sosiaaliseen mediaan?

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen myös julkishallinnon elämään. Viranomaiset eivät voi enää luottaa siihen, että tieto tavoittaa kansalaiset perinteisen median kautta. Viestinjyviä onkin kylvettävä eri paikkoihin ja erityisesti sinne, missä ihmiset liikkuvat.

Tiedotuskanavien pirstoutumista suurempi kulttuurinmuutos on kuitenkin se, etteivät virkamiehet enää voi toimia itsevaltiaina tiedonomistajina, jotka yksisuuntaisesti jakavat sitä kansalaisille. Sosiaalisessa mediassa kansalaiset viestivät keskenään myös aiheista, joita viranomaiset ovat aiemmin hoitaneet itse. Lisäksi monet tavalliset ihmiset ovat valmiita tuottamaan tietoa, osallistumaan ideointiin ja ratkomaan ongelmia sen sijaan, että he odottaisivat valmiita ratkaisuja. Internetin kautta kansalaisten yhteistyö saa uuden kanavan ja mahdollistaa organisoitumisen.

Oiva esimerkki tästä on Suomen Tokion suurlähetystön Facebook-sivu, joka osoittautui tärkeäksi viestintäkanavaksi Japanin maanjärjistyksen jälkimainingeissa. Facebook-sivun kautta viranomaiset pystyivät tiedottamaan kansalaisille, mutta erityisesti kansalaiset pystyivät neuvomaan toinen toisiaan ja esimerkiksi viestittämään viranomaisille sijainnistaan (ks. vapaaehtoisen tiedonvälittäjän Marja Pirttivaaran blogipostaus aiheesta).

Parhaassa tapauksessa sosiaalinen media on julkishallinnon työtä helpottava tukikanava, joka tukee reaaliaikaista tiedonvälitystä, avointa viestintää ja kansalaisten aktiivista osallistumista.

Toimintatavan muutos tuo kuitenkin mukanaan joukon haasteita:

  1. Asian outous ja pelot: Sosiaalinen media pelottaa, eikä sitä uskalleta kokeilla. Käyttökokeilut tyrmätään, koska se rikkoo totuttuja tapoja ja toisi vain lisää työtä. Perinteisestä mediasta saatu kuva sosiaalisesta mediasta on helposti vääristyneen kielteinen, koska esiin nostetaan pääsääntöisesti huomiota herättäviä väärinkäytöstapauksia. Tai vähintäänkin sosiaalinen media koetaan oman työn kannalta merkityksettömänä viihteellisenä temmellyskenttänä.
  2. Osaaminen: Sosiaalinen media koetaan vieraaksi ja vaikeaksi maailmaksi, jonka opetteluun ei ole aikaa. Jos sitä ei ole käytetty vapaa-ajalla, siihen ei koeta kiinnostusta myöskään työssä.
  3. Resurssipula: Kunnollinen osallistuminen vaatisi aikaa, joka jo kuluu nykyisiin töihin. Sopivia ja innokkaita tekijöitä ei ole ehkä valmiiksi tarjolla.
  4. Laki ja viralliset velvoitteet: Virkamiehillä ei välttämättä ole lupaa kommentoida keskeneräisiä asioita myöskään verkossa, vaikka sosiaalisen median luonteeseen kuuluu avoin keskustelu. Kun tietyt lainmukaiset osallistumiskäytännöt ovat jo olemassa, ei haluta ottaa lisäksi päällekkäisiä vaikutuskanavia.
  5. Työaika: Sosiaalinen media ei rajoitu virka-aikaan klo 8-16, joten virkamiehet pelkäävät (syystäkin), että työ luisuu vapaalle. Kysytään mm. pitääkö moderoida koko ajan tai kuka kantaa vastuun keskusteluista viikonlopun aikana. Jos taas viestit julkaistaan tarkistuksen läpi, keskustelun nopeatempoisuus kärsii.
  6. Virkamiesidentiteetti: Viranomaisilla ei ole halua (eikä välttämättä lupaa) mennä omalla nimellä ja kuvalla verkkoon. Kysytään mm.: Mitä virkamies saa sanoa joutumatta syytteeseen? Mikä tapahtuu virkamiesroolissa, mikä omana itsenä? Miten eri identiteettejä pystyy hallitsemaan menemättä itse sekaisin?
  7. Byrokratia: Julkishallinnossa uudenlaiseen toimintaan tarvitaan ja odotetaan yleensä johdon lupaa. Jos johdolla ei ole kokemusta asiasta ja käsitys asiasta muodostuu median muovaamien uhkakuvien perusteella, ensivaiheessa on helppo kieltää toiminta, pyrkiä vahvasti sääntelemään sitä tai vähintäänkin olla tukematta sitä. Nopea toimiminen ja kokeileminen – mahdollisesti myös epäonnistuminen – ei ole tuttu toimintamalli.

Hankkeen aikana syntyy toivottavasti myös lista positiivisista näkökulmista julkishallinnon sosiaalisen median käyttöön.

Kategoria(t): Käytännön haasteet. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Sopeutuuko julkishallinto sosiaaliseen mediaan?

  1. marja42 sanoo:

    Erinomainen analyysi! Osuit ytimeen.

  2. Totta turiset! Listaamasi haasteet ovat todelliset, mutta voimme ne kyllä nujertaa. Koska työnteko sekä käsitteenä että sisällöltään on juuri nyt vahvassa muutoksessa (eikä vähiten uuden teknologian takia) uskon, että myös siihen kuuluva viestiminen ja vuorovaikutteisuus tulevat muuttumaan.

  3. Pirjo Näkki sanoo:

    Kiitos kommenteista! Itsekin uskon, että tilanne muuttuu, ja toisaalta olen myös sitä mieltä, ettei aina kannatakaan mennä suin päin sosiaaliseen mediaan.

    Merja, blogistasi löysin myös mainion esimerkin Verohallinnon jalkautumisesta Suomi24-palveluun. Loistavaa pioneerityötä, ja ilo huomata, miten hyvää palvelua siellä annetaan. Kysyjät näyttävät aidosti arvostavan, että ongelmiin saa vastauksen tuota kautta. Kysymisen kynnys on verkossa varmasti paljon matalampi kuin suora yhteydenotto verotoimistoon, ja samalla vastaukset jäävät auttamaan kaikkia muitakin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei välinettä (Suomi24) kannata tuomita keskustelun yleissävyn takia, vaan asiakeskustelua saa aikaan, jos on halua satsata. Tällaista lisää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s