Vaalimatematiikkaa

Mitä yhteistä on vaalituloksella ja onnettomuudella?

Molempien jälkeen hanakasti selitellään miksi epäonnistuttiin. Nimenomaan useimmiten siis selitellään eikä selvitetä asioita. Tärkeintä on vastauksen nopeus ei niinkään sen laatu. Ehkä listaan voisi vielä lisätä suomalaisten viimeaikaisen urheilumenestyksen, mutta  jätetään se toiseen yhteyteen. Ensisijassa tähän selittelyyn johdattelee julkisuus – media, niinkuin on tapana sanoa. Uutisoinnin kolme tärkeintä asiaa ovat nopeus, nopeus ja nopeus. Tai ehkä negatiivisuus kiilaa tuossa johonkin väliin. Se on ainakin yhden uutiskriteereiden listan kärjessä. Jos siis ajankohtaisesta asiasta ei ole nopeasti mitään sanottavaa, sellaista pitää keksiä. Mikrofoni nenän alla ei odota.

Nopeilla selityksillä ihmisiä järisyttävissä tapauksissa on toki toinenkin merkitys: se palvelee turvallisuuden tunteen palauttamista. On tarpeen nopeasti palauttaa ihmisten usko siihen, että samanlainen epäonnistuminen ei tule toistumaan. Että tulevaisuus kaikesta huolimatta on turvattu.

Tässä suhteessa on hieman outoa, että vaalien voittajilla on myös tarvetta selitellä sitä, miksi voitto ei ollutkaan suurempi. Tai ei se oikeastaan niin outoa ole: mammuttimaisiin odotuksiin nähden suurikin voitto saatta näyttää tappiolta. Ehkä tämä on sitä liike-elämän näkökulmaa, mitä menestynyt yritysjohtaja tuo politiikkaan – pörssimaailmastahan tämä on tuttu ilmiö. Häviäjät puolestaan, niin pitkälle kuin mahdollista, pyrkivät selittämään tappion pois. Puolue, joka menetti yhden paikan, juhli vähintään yhtä riehakkaasti kuin vaalien selvät voittajat. Kuudenneksen paikoistaan menettänyt puolue on iloinen siitä että menetti yhden paikan vähemmän kuin toinen päähallituspuolueista. Jne. Positiivisuus toki on myönteinen asia, joka viimekädessä vie elämää eteenpäin.

Tällä kertaa usea selittelijä huomasi jopa sanoa, että vaalitulos on oikea: se edustaa kansan mielipidettä. Näin ei aina ole ollut. Aikanaan ’kyllä kansa tietää” oli vain erään jo edesmenneen puolueen johtajan hokema. Vaalituloksen oikeellisuus kuitenkin on  ainoa selitys, jota oikeasti kannattaisi kuunnella, elleivät nuo muut selitykset olisi niin kiinnostavia ja hauskojakin. Lisäksi selittely antaa toivoa hävinneeksi itsensä kokeville. Oikeastihan vaalitulos ei koskaan ole voitto tai tappio – se vain edustaa kansalaisten tämänhetkistä tahtoa – myös niiden, jotka eivät äänestäneet.  Periaattessahan vaalit on tutkimus, jolla selvitetään kansalaisten tahto, mutta käytännössä niistä on muodostunut puolueiden ja ehdokkaiden välinen kilpailu. Tämäkin on ymmärrettävää, koska palkintona on valtaa ja tämän vallan käyttö toki johtaa toisten tappioihin ja toisen voittoihin.

Vaalien yksilökeskeisyys tuntuu nousseen vuosi vuodelta. Vaalikoneilla voin valita sen ehdokkaan, joka edustaa juuri minun näkemyksiäni. Ja jos tulos ei miellytä, voin aina käyttää toista vaalikonetta, tai kolmatta, tai … Tällainen henkilökohtainen edustaja on mielenkiintoinen ajatus. Jos näin ajatellaan, niin esimerkiksi Pirkanmaalla 292776 äänioikeutettua eli 71% jäi ilmaan edustajaansa eduskunnassa. Minä mukaan lukien. Itse asiassa olin äänestysalueeni 2295 äänestäneestä ainoa, joka äänesti kyseistä ehdokasta.

Kaikki koulunsa kunnolla käyneet tietenkin tietävät, että nykyjärjestelmässä asia ei ole näin yksinkertaista. Vaalilistakohtaisia (=puoluekohtaisia) vertailulukuja käytettäessä lopullisessa valinnassa sinunkin äänesi hyödyttää ensisijaisesti listalla eniten ääniä saaneita. Valitut ehdokkaat ovat siis myös sinun edustajiasi tahdot sitä tai et. Kuinkahan moni tämän muisti, kun suosikkiehdokastaan valitsi ja äänesti. Kuinka hyvin nämä valitut sinun näkemyksiäsi edustavat riippuu tietenkin siitä, kuinka hyvin osasit tämän ennakoida omaa ehdokastasi valitessasi. Asian tiedostaneet äänestäjät ovat saattaneet jättää äänestämättä siksi, että kärkiehdokkaista ei ole löytynyt itselle mieluista, vaikka ehdokaslistasta sellainen muuten olisikin löytynyt. Tämä on yksilökeskeisyyden hinta vaaleissa. Minun ehdokkaani ei ollut lähelläkään läpimenoa, joten ääneni meni käytännössä ensisijaisesti muille ehdokkalle. Se kuitenkin hyödytti ehdokasta, jota äänestin edellisissä vaaleissa ja olisin voinut äänestää nytkin. Ei siis mikään suuri vahinko ja tiesin kyllä tämän etukäteen.

Olisiko sitten parempi, että valinta tehtäisiin yksinkertaisesti (vaalipiirissä) saadun äänimäärän mukaan? Joka tapauksessa, jotta ehdokas menisi läpi, pitää ehdokkaan takana olla suuri joukko samanmielisiä. Mutta tässä tapauksessa valitsematta jääneiden äänet todellakin minisivät täysin hukkaan (näiden vaalien osalta 157928 ääntä Pirkanmaalla – paljon enemmän, kuin äänestämättä jättäneitä).

Suoraan ehdokkaan saaman äänimäärän mukaisesti tulokset toki olisivat toiset. Täällä Pirkanmaalla esimerkiksi kokoomus, demarit ja keskusta olisivat saaneet yhden paikan nykyistä enemmään ja perussuomalaiset, vihreät ja kristillisdemokraatit yhden paikan vähemmän. Tämä on tietenkin jälkiviisastelu. Jos kyse olisi todella ollut ehdokkaan äänimäärään perustuva vaali, ehdokkaat, puolueet ja äänestäjät olisivat käyttäytyneet ainakin vähän toisella tavalla ja tuloksista on vaikea oikeasti sanoa mitään.

Jälkiviisaus on muuten yhteistä vaalitulosten ja onnettomuuksien selittelylle. Jälkikäteen on helppo nähdä miten olisi pitänyt toimia toisin. Samalla, etenkin onnettomuuksien jälkeen, kovasti todistellaan, miksi sama ei mitenkään olisi voinut sattua meille. Valitettavasti vain yleensä mennyt on mennyttä ja edessä on uudet haasteet. Jonkin verran enemmän voisi auttaa, jos selvitettään, miksi ei aikanaan toimittu toisin, ja pyrkiä tulevaisuudessa vaikuttamaan siihen. Mutta kuitenkaan ei voi varmasti tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Vaalituloskin yllätti vielä viime metreillä. Aiempina vuosina YLE:n vaalivalvojaisten tulosennuste on varsin hyvin ennustanut lopullisen tuloksen jo varsin varhaisessa ääntenlaskennan vaiheessa. Tänä vuonna oli toisin. Epävarmat ajat aiheuttavat epävarmuutta ihmisissä – ja epävarmat ihmiset luovat epävarmoja aikoja.

Ja lopuksi tehtävä:

Voiko edellä antamieni vihjeiden ja julkisen tiedon perusteella päätellä, ketä äänestin tai hänen puoluekantansa? Jos ei, niin mitä lisätietoja (paitsi nimet) tarvittaisiin?

Tietoja Jouko Heikkilä

tutkija, DI, turvallisuuden ja riskien hallinnan kehittäminen, VTT
Kategoria(t): yhteiskunta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s